perjantai 30. tammikuuta 2015

Adiós Tulum, adiós Mexico

Oon nyt jo Costa Ricassa mutta ajatukset vielä ihan Meksikossa, oli niin upeeta.
Ihastuin Tulumiin niin paljon! Se oli niin luonnonkaunis ja turisteja paljonpaljon vähemmän kun Cancunissa. Eikä mitään isoja hotelleja niinku Cancunissa. Ja välilllä kun käveli Tulumin rannoilla, oli melkein yksin. Olisinpa tajunnut lähteä heti Tulumiin.
Ja se luonto.. Satoja cenoteja eli koloja/luolia maassa joissa on vettä ja joissa voi uida. Teen vielä postauksen yhdestä cenotesta jossa olin niin näätte.
Paras osuus Meksikosta oli kyllä se, kun löysin MayaLuum campingpaikan. Nautin joka hetkestä siellä. Oli aivan huippua nukkua teltassa, herätä ennen auringonnousua ja mennä ihastelemaan sitä. Ja aamulla herätessä kuulla semmosten lintujen ääniä mitä ei ikinä ennen ole kuullut. Ja nukkumaan mennessä kuunnella kun aallot lyö rantaan.
Oli hieno kokemus.

Auringonnousu.

Söpöjä taloja pitkin rantaa.

 Kävelin talojen ohi keskustassa ja yhtäkkiä tämä poika ryntäs portille mua katsomaan. Otin hänestä pari kuvaa ja sitten tuli itku, aww..

Tässä on kyllä mielenkiintoisin tapaamani henkilö tällä reissulla.

Hän liikkuu pyörällä ja nukkuu aina ulkona. Tähdet on kuulema ainoa katto minkä hän tarvitsee. Laukussa hänellä on patja sekä makuupussi ja sitten aina vaan etsii jonkun paikan.

Hän tarjos mulle kookosta jonka hän itse oli hakenut puusta sinne kiiveten. Oli niin hyvää! Hän myös kotona Californiassa kasvattaa itse melkei kaiken mitä hän syö. Sanoi että kaupassa ei tykkää käydä, ostaa vaan ne mitä on ihan pakko.

Vikana päivänä juteltiin kaikenlaista ja tuntu melkein, kun hän olis ollut joku mun life coach. Inspiroiduin hänestä paljon! Ja mies oli 40-vuotias. Vois ottaa tavoitteeks että neljäljäkymppisenä itse osais kiivetä palmuun..

Ja muitakin insoiroivia reissaajia oon tavannut. Monia sellaisia, jotka aikoo mennä koko keski-amerikan läpi bussilla. Eli on aloittanut Meksikosta, sitten Belize-Guatemala-Honduras-Nicaragua-Costa Rica ja Panama. Ja parilla ruotsalaisella tytöllä oli suunnitelmissa siitä vielä jatkaa Kolumbiaan ja jopa Brasiliaan. Jooh, ehkä mäki joku päivä.

Katsokaapa hetki tätä tyttöä. Kuinka suloinen voi olla!?!

Tää tyttö sano aina kaikille "Hola holaa holaaaa!" Tässäkin kun häntä kuvasin hän huusi holaata.


 Ennen auringonnousua. Joka aamu oli muitakin herännyt sitä katsomaan.

Semmosta tuli syötyä. Maassa maan tavalla.

Leirintäalueella oli yks perhe. Vanhemmat ja kaks tyttölasta. Yks oli vähän päälle vuoden ja toinen oli kolme. Näiden vanhempien mielestä oli tosi upeeta että mä reissaan yksin. Mä taas sanoin heille, että musta on tosi siistiä että he matkustavat lasten kanssa! Ja vielä kun kyseessä on telttailu. Sano että välillä on raskasta mutta kyllä se sujuu.

 Mun kotiiii! Ikävä sitä.

Paljon jäi tekemättä ja näkemättä Tulumissa, mikä tarkoittaa että sinne on vielä palattava. Kun joskus palaan, toivoisin että se olis pysyny ihan samanlaisena, ihanana kauniina.

Kiva kun seurasitte mun matkaa koko tammikuun. Helmikuussa alan sitten postailemaan uudesta maasta, Costa Ricasta.

Heippa ja kivaa viikonloppua!



keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Laguna

 
Mun viimeinen päivä on alkanut Meksikon Tulumissa. Kello on vähän päälle 8, aurinko paistaa ihanasti selkään. Juon orange/carrot/ginger tuorepuristettua mehua. Niiin hyvää!
 
Mulla on niin paljon kuvia näytettävänä teille, että en oikein edes tiedä mistä aloittaa. Meksiko on ollut niin upea, että oon ihan sanaton. Täällä on niin paljon nähtävää. En haluais vielä lähteä.
 
Huomenna aamulla lähden siis jo Costa Ricaan. Tänään illalla täytyy lähteä Cancunin lentokentälle ja hengailla sitten kentällä aamuun asti. Lähtee joskus viiden aikoihin lento.
 
 
Maanantaina leirintäpaikalla tapasin suomalaisen Jasminin, hauskaa! Hän sanoi, että hänen tapaama meksikolainen haluais viedä hänet jonnekin laguunille, mutta ei haluais lähteä yksin hänen kanssa. Joten mähän lähdin sitten mukaan!
 
Oli tosi makee kokemus. Ilman Jasminia en ikinä olis päässyt kokemaan tota. Koska matkaa sinne oli aika paljon. Oli pakko olla auto. Tai no varmaan sinne järkätään turistimatkoja, mutta kalliita.
 
Jotain tällaista olinkin kaivannut, koska en tykkää noista turistimatkoista. Oli tosi kivaa, koska oli kaksi paikallista mukana, jotka kerto meille historiaa ja kaikkea. Mä myös juttelin heidän kanssa latinomusiikista ja tää toinen (en valitettavasti muista nimiä..) kirjoitti mulle piiitkän listan artisteja joita mun pitäs kuunnella.
 
Sian Kaanin laguuni oli siis tämä upea paikka.

 Matkalla laguunille. Vihreetä vihreetä vain kaikkialla, mä tykkään!
 
Jasmin.
 
Tonne pulahdettiin ja virta vei meitä eteenpäin.
 

Kun tultiin takas leirintäalueelle Jasmin pakkas ja lähti Playa del carmeniin. Kiitos seurasta!
 
Nyt vikaa meksikopäivää viettämään, kuullaan!