keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Tärkein asia matkastani.





Videolla on tekstit ruotsiksi koska hän josta puhun videolla on ruotsalainen, ja haluan että hän ymmärtää mitä hänestä oikein puhun.

Video oli aluksi toooosi pitkä. Varmaan puolet leikkasin veke, joten siksi toi on tommosta nykivää.




Sitten teillä varmaan herää kysymys, että mites kun mulla oli poikaystävä? No, niin oli. En olisi uskonut että tällaista voi tapahtua, en todellakaan. Mutta teistä varmaan jokainen tietää, että jos rakastuu niin sille ei voi mitään. Niitä tunteita vastaan ei edes voi taistella, ei voi. 

Ja joo, tietysti mietin viistoista keraa tän postauksen julkaisua ja vielä kakskytviis sen jälkeen. Mutta tää tuntuu vain oikealta. Haluan kertoa.

Kaikki jotka tuntee mut tietää, että mä en halua kärpästäkään satuttaa. Ja kaikista vähiten koko maailmassa halusin satuttaa Teemua. Hän on hyväsydäminen ja mahtava tyyppi jolle toivon vain ja ainoastaan hyvää.

Mutta mulla on vain yksi elämä elettävänä. Mä en voi olla jotain mitä en ole. Mun on tehtävä niin kuin sydän sanoo.


Lisäyksiä vielä tohon videoon.

Nainen joka tuli puhumaan mulle kadulla kertoi, että on 7-vuotiaasta asti lukenut ihmisiä.

Mä sanoin että olen aina tiennyt, mutta ei se kuitenkaan ole ollut niin selvää heti. Yläasteajoilta asti oon alkanut tuntemaan mutta se on sitten vahvistunut vanhetessa. 


Kertokaa jaksoitteko katsoa videon ja mitä tykkäsitte! Tästä on hyvä jatkaa.

Hejdåååå!



torstai 19. maaliskuuta 2015

M I A M I



Vikat päivät mun reissusta vietin Miamin south beachilla. Aloitin reissuni samassa paikassa tammikuussa.

South beach oli kyllä aivan erilainen nytten maaliskuussa! Niin paljon vilkkaampi. Ja se varmaan kertoo jotain sesonkiajasta, että tammikuussa maksoin vähän päälle 20 dollaria yöltä ja nyt taas 60 dollaria.. Kolminkertainen hinta, ei kiva ei. Muutenkin melkein kaikki hostellit oli kokoajan täynnä. Oli niin paljon kaikenlaista häppeninkiä meneillään mikä vaikutti tähän. Ja sekin tietty vaikutti että oli just alkanut jenkkien spring break. 

South Beach on just sitä mitä voitte kuvitellakin. Kalliita autoja, ulkoisesti kauniita ja tyylikkäitä ihmisiä, raha haisee, paljon paljasta pintaa ja moni liikkuu skeitaten tai rullaluistellen. On myös melkein ihan tavallista että joukko tyttöjä tulee sisään kauppaan, kuulee hyvän biisin ja alkaa sheikkaamaan niin että saa kassatädinkin heittämään toisen jalan kassalle ja alkaa heiluttamaan pebaa. Haha okei ehkä tää ei oo jokapäivästä mutte kuitenkin. Hauskaa!

Mitäs mä sitten tein vikat päivät? Vähän rannalla makoilua, joka päivä sushia ja liikaa shoppailua... Kuvailtua ei taas tullut paljon yhtään, paitsi vikana iltana kun ympäri kävellessä huomasin että ocean drivella oli lgbt-partyt meneillään, joissa kylläkin näkyi vain miehiä. Tää oli joku kerran vuodessa pidettävä iso juttu.

 Hän huomasi että mä kuvaan porukkaa ja alko poseeraamaan. Kerrankin malleja jes!





 Miamissa on kyllä ihanaa se, kuinka paljon erilaisia ihmisiä ja inspiroivia tyylejä sitä näkee. Ehkä joku päivä vielä palaan.


Heippa ja ooikein kivaa viikonloppua!



maanantai 16. maaliskuuta 2015

Jälkifiiliksiä


Miami beachilla tammikuussa kun kaikki oli ihan alussa. Toisessa kuvassa samalla rannalla maaliskuussa, ruskeampana ja henkisesti rikkaampana.


Lentokentällä oli vastassa rakas P e r h e !


HUH. Melkein viikon oon eleskellyt nyt kotisuomessa. Vähän (oikeasti tosi paljon) sekavat fiilisket on kyllä ollut ja normaalista unirytmistä ei vielä tietoakaan. Sitten oon koittanut olla kunnollinen ihminen, palata arkeen ja hoitaa tylsiä aikuisten juttuja. Olin myös töissä ekaa kertaa lauantaina ja ties kuinka moni asiakas kyseli että missä oon ollut. Oli hauskaa kertoa reissusta heille!


Meni kyllä tosi nopeasti toi kaks kuukautta. Eikö teistäkin?!

Reissun jälkeen tulee päällimmäisenä mieleen että olen inspiroitunut. Olen inspiroitunut taiteesta, näkemistäni asioista ja ihmisistä.

Olen itsevarmempi, rohkeampi, suoraselkäisempi ja parempi lukemaan ihmisiä.

Olen kasvanut ja tajunnut itsestäni paljon asioita.

Käteen jäi paljon mahtavia muistoja ja tietenkin palava halu päästä näkemään vielä lisää!


Kiitos teille kun seurasitte mun reissua! Mua kiinnostaisi tietää jos teillä on joku tietty postaus joka erityisesti jäi mieleen?


Varmasti tuun vielä postailemaan reissujuttuja vaikka en reissun päällä enää ole. Multa toivottiin jonkunlaista koostetta reissusta. Ja jotain videotakin olisi hauska kehitellä.


Ensi kertaaan! Hejdå!


sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Vihasta rakkauteen Jamaikalla

 

NONIIN heipähei! Tässä olisi kaikenlaista kerrottavaa, aloitetaas.


Psssst whitey

Saavuin Jamaikalle 17pvä helmikuuta tiistaina, Montego Bay nimiseen kaupunkiin. Oli hämmentävää ekaa kertaa elämässä olla kaupungissa jossa oli _ainoa_ valkoinen. Ei näkynyt ketään muuta. Jotenkin kuvittelin Montego Baysta, että turisteja olis paljon enemmän, mut ne on varmaan kaikki semmosissa luksusresorteissa lähellä rantaa. Mä taas majailin tosi kaukana rannasta.
 
Tiistaina illemmalla lähdin hakemaan jotain syötävää lähimmästä kaupasta. Kauppaan oli vain parin minuutin kävelymatka, mutta jo niin lyhyen matkan ajan sain kuulla lukuisia huuteluita. "Pssst psst whiteyyy come here sexy baby can I be your boyfriend dont be afraid psssstt whitey whiteyyyyyy dont be aftraid do you wanna have fun please please baby why not pretty girl" Ei ei ja ei.. Olin varautunut johonkin tämmöseen, että valkoisena ja vielä vaaleahiuksisena herätän huomiota, mutta en kuitenkaan kuvitellut että se ihan tommosta olis...


Mutkia matkassa

Sitten tuli oi niin ihana keskiviikko... Kävelin kaupalle ja taas samat huutelut.. Jotkut jopa pysähtelee autoilla ja tulee juttelemaan, aivan liian lähelle. Eikä ymmärrä kun sanon että mulla on mies ja mua ei kiinnosta. No enivei, menin kauppaan ja koitin maksaa kortilla, mutta he ei ottanut vastaan korttia. Joten mun täyty ottaa taksi lähimmälle pankkiautomaatille joka oli downtownissa.

Niinku kerroin pari postausta aikasemmin, niin tämä automaatti söi mun kortin. Siinä vaiheessa ei paljoo hymyilyttänyt.. Ja tässä vaiheessa mulla ei ollu dollarin dollaria käteistä... Kävely takaisin hostellille olis kestänyt päälle tunnin.. Kerroin jonossa odottavalle pariskunnalle mun tilanteesta ja kyselin että mitä oikein tekisin. He sitten anto mulle sen yhden dollarin taksiin vaikka en edes pyytänyt. Tyylii vedet silmissä kiitin heitä.

Pääsin takasin hostellille ja soitin heti sulkupalveluun, ettei mun korttia voi enää käyttää.. Ja niin, mähän olin tätä reissua varten hankkinut toisen kortin, mikä on fiksua. Mutta niin fiksu en ole ollut että olisin kirjoittanut koodin johonkin hyvään paikkaan. En löytänyt sitä mistään.. Varmaan oli jäänyt kotiin. Jep huolimaton kun on nii saa kärsiä..

Soitin varmasti megakalliin puhelun (koska melkein 3e min..) suomeen pankkiin. He sano kans ettei mitään voi tehdä. He voi lähettää mulle koodin uudestaan mutta siinä menee pari viikkoa..


Turhautunut ja väsynyt

Tässä vaiheessa olin niin turhautunut ja melkein vihasin Jamaikaa. Kadulla oli turvaton olo enkä yksin halunnut enään lähteä mihinkään. Mietin että mitäs hittoa teen. Käteistä ei ollut yhtään. Katsoin jo lentoja takaisin Miamiin, koska siellä pystyy kaikkialla ostamaan kortilla ilman että laittaa koodin. Joten siellähän olisin voinut vinguttaa korttia.

Päätin kuitenkin että torstaina lähden vielä juttelemaan sinne pankkiin jonka automaatti mun kortti imas. Kysyin että voisko he nostaa mun kortilta käteistä jos vaan näytän henkkarit. Noup. Kysyin että olisko tota vanhaa korttia edes saanut takas. Noup.


 
Kiitollinen ja helpottunut
 
Mutta oi onneksi mä oon tavannut maailman parhaimpia tyyppejä tällä reissulla.. Oon jossain aikaisemmassa postauksessa kertonut että mä tapasin Costa Ricassa kaks ruotsalaista tyttöä joiden kanssa oli tosi kivaa. Malin ja Julle siis, jotka näkyivät viime postauksessa. He oli saapunut torstaina kans Jamaikalle ja mä kerroin heille mun tilanteesta. He sano että voi auttaa mua ja nostaa mulle käteistä että pärjään. Oi mikä kiitollisuuden määrä taas...  Eli Malin nosti mulle käteistä ja mä siirsin rahat nettipankin kautta hänen tilille heti.

Mitä tästä opimme? Sen että tällaiselle matkalle kannattaa ottaa AINAKIN kaksi korttia mukaan. Ei koskaan tiedä noista automaateista. Ja kannattaa olla niin fiksu että kirjaa koodinsa johonkin hyvään paikkaan..
 

 Nyt oli vain päästävä Malinin ja Jullen luokse Kingstoniin eli Jamaikan pääkaupunkiin. Hostellilla tosi rento ja Super ystävällinen poika halusi antaa mulle sen verran että mulla oli varaa siihen bussiin... Kuinka tyhmältä tunteekaan itsensä kun toisten pitää lainata. Ja kuinka vaikeelta se tuntu olla ilman rahaa. Ja joillekin se on ihan arkipäivää..

Mä hyppäsin minibussiin. Maailman söpöin pikkupoika katto mua silmät suurena koko matkan ja äitiä hävetti kun poika tökki mua ja halus multa huomiota. Haha, musta se oli vaan hauskaa. Lapset kattelee usein ihan ihmeissään, ja ymmärtäähän sen. Tämmöne ihmeellinen valkoinen ja vielä valkohiuksinen otus kun on.


Kingston

  Kingstoniin saavuin kun oli jo pimeetä. Kun hyppäsin ulos bussista piti alkaa selvittelemään miten löydän hostellille koska rahaa taksiin ei ollut. Kaupunki oli hektinen ja niiin täynnä porukkaa. Taas olin ainoa valkoinen ja herätin paljon ei toivottua huomiota. Onneksi kuitenkin monet ystävälliset ihmiset autto mua eteenpäin ja neuvo mut taas seuraavaan bussiin, koska näin myohään en kuulema enään saanut kävellä yksin. Kun lopuksi loysin hostellille ja näin Malinin ja Julian niin olin niin helpottunut että itkin. Kuinka hyvältä tuntuikaan nähdä heidät.. Huhhu.

En haluais sanoa tätä, mutta Jamaikalla ei kyllä naisen kannata liikkua yksin. Kuinka kamala on ajatus, että me naiset ei voida liikkua joissain paikoissa yksin?!?! Sen ei todellakaan saisi olla niin.

Ähh en kuitenkaan nyt halua antaa teille huonoa kuvaa Jamaikasta.. Ollaan myös tavattu vaikka kuinka paljon ihania tyyppejä ja riippuu vaan paljolti siitä että missä sä liikut..


Mahdollisuus Jamaikalle

Perjantai oli tosi jees. Aamulla pomppaan ylös sängystä kun kuulen että jotkut tytöt puhuu suomea pihalla. Heti pakko mennä utelemaan että keitä he on ja mitä tekee Jamaikalla ymsyms. Yki tytoistä oli ollut Jamaikalla jo kuusi viikkoa. Muut kaksi taas oli juuri saapunut Jamaikalle.
 
Tässä vaiheessa alkushokki Jamaikasta oli mennyt ohi. Jullen ja Malinin kanssa kaupungilla kävellessä oli tosi jees olo. Paljon huutelua edelleen, mutta paljon mukavempaa kun ei yksin ollut.

Perjantaina käytiin Bob Marleyn entisessä kodissa joka nykyään toimii museona. Kuinka makee ja epätodellinen olo olikaan kävellä reggaen kuninkaan kodissa.. Opin myös paljon uutta hänestä. Kuvia sisältä ei valitettavasti saanut ottaa.

Perjantaina illemmalla lähdin suomalaisen Ellan kanssa tsekkaa yhdet reggaejuhlat. Juhlat pidettiin jonkun reggaelaulajan pihalla. Oli paljon puita ja tiivis kotoisa tunnelma. Juhlassa esiintyi joku nais-reggaelaulaja ja oi että, kaikki vaan jammaili ja nautti musiikista. Ekaa kertaa tunsin että meitä ainoita valkoisia ei mitenkään ihmeellisesti huomioitu. Juhlassa näytti olevan monia rastafareja ja oli vaan jotain niin erilaista ja makeeta. Aitoa oikeeta Jamaikaa todellakin! Tuun aina muistaa. Kivaa kun Ella kysy mua mukaan tänne. Tän jälkeen aloin jo tykkäämään Jamaikasta ja mietin, että nyt annan tälle maalle mahdollisuuden!


Negril/Treasure beach

Lauantaina Malin Julle ja minä lähdettiin Kingstonista Negriliin. Reppureissaajina me ei makseta kalliita kuljetuksia vaan liikutaan samalla tapaa kun paikallisetkin ja jooh, niissä bussimatkoissa on kyllä kans aitoa fiilistä. Bussit tungetaan niin täyteen kun vaan pystyy. Olin etupenkillä liimaantunut toisiin kiinni jalat jossain ihan kippurassa laukkujen välissä. Haha ei siinä mitään. Mutta turvaväleistä tai turvavöistä ei oo tietoa tuolla. Ja ne kaahaa kun mitkäki rallikuskit säällä kun säällä ja kurveissakin.

Negrilissä yövyttiin kolme yötä tosi kivoissa majapaikoissa. Koska oltiin kolmestaan niin otettiin aina privatehuone ja jaettiin se kolmella. Yks päivä Malin täytti 21 ja Jullen kanssa herättiin aikaisin tekemään oikeen kunnon lettuaamiaiset.

Negrilin 7 mile beach on superkaunis ja vesi ihan käsittämättömän kirkasta. Mutta rannalla ei saa olla rauhassa yhtään. Sulle kaupataan kaikkea kokoajan. Me ollaan heille rahaa.
 
Sitten seuraavaksi lähdettiin Negrilistä Treasure Beachille. Matkan varrella oli vaikka mitä agressiivisia ja vaikeita tyyppejä..

Treasure beachille saapuessa oltiin ihan ihmeissään kuinka erilainen se oli kaikista muista paikoista. Rannalla ei ollut melkein ketään muuta. Sai olla _rauhassa_. Mitä ihmettä, tuntui kun ei olisi edes Jamaikalla enää ollut.


Vähän luksusta

Perjantaina lähdettiin treasure beachilta takaisin Kingstoniin, koska Malinin ja Jullen oli aika lentää Kingstonista Miamiin lauantaina.

Tsekattiin jos reggae hostellilla olisi tilaa, mutta ei ollut. Seuraavaksi mentiin tsekkaa joku hotelli ja joooh, herranen aika mikä sviitti jonka parvekkeelta oli älytön näköala.. Huone oli 100 dollaria yöltä, mutta saatiin jakaa se kolmella. Eli 33 per nuppi. Aika hullua että reggaehostellilla maksettiin 25 dormista ja nyt vain 8 dollaria kalliimmalla meillä oli näköala koko Kingstonin yli.

Ja yöllä kun koko kaupunki oli valaistu.... En tiiä millo viimeks oon nähnyt jotain niin kaunista.

En oo ihminen joka kaipaa luksusta. Musta maanläheisimmissä paikoissa on paljon enemmän fiilistä. Mutta kyllä tämä yksi yö teki oikein hyvää. Ja Malinille ja Jullelle varmasti myös. Ovat reissanneet tuplasti sen ajan kun mitä minä ja yöpyneet vain hostelleissa. Oli hienoa päättää meidän yhteinen reissaaminen vähän ylellisemmin.
 
 
Kuvassa poika joka anto mulle rahaa bussiin. Voi kun tietäisinkin nimen että voisin vielä kiittää..

Patsas Marleystä hänen oikeassa koossa. Takana näkyy taloa jossa hän asusteli.
 
Ricks Cafe. Oli täynnä meluavia amerikkalaisturisteja.
 
Maailman makein mimmi.

Käytiin black riverilla kattomassa krokoja. Mulla on pelkästään 50mm linssi mukana tällä reissulla ja sen takia mun pitää mennä tosi lähelle että saan kelvollisen kuvan. "Hei olisko mahdollista että mennään vielä vähän lähemmäksi että saan hyvän kuvan?" kysyin häneltä joka ohjasi venettä. "Okei mutta sun täytyy tehdä se nopeasti, me ei haluta että se hyppää veneeseen" Haha. Vähän säikähdettiin sitten kun se parin kuvan jälkeen hyppäsi pois tosta. Megasiisti eläin!
 
Judys house niminen hostelli Negrilissä oli kauniin puutarhan keskellä.
 
 Pelican bar. Söpöön baariin mennään veneellä.
 
 
Aamulla sanottiin vaikeat heipat ja mulla oli loppupäivän meidän sviitti itselläni. Aamupala tuotiin oikein huoneeseen, haha hassua. Loput päivät vietin sitten kingstonissa yksin.
 
Sainko Jamaikalta mitä halusin?  Reggaeta menin maahan kuuntelemaan ja sitä sain. Mutta sain myös paljon enemmän. Ihmisiä jotka toivottavasi pysyy mun elämässä. Ilman Malinia ja Jullea Jamaika olisi kyllä ollut jotain aivan muuta.
 
Huomenna kotiin. En ymmärrä.

torstai 26. helmikuuta 2015

Smile for me Jamaica!


Heei ja terveiset Jamaikan Treasure Beachilta!

Tasan viikko sitten treffasin Malinin ja Jullen, tytöt jotka tapasin Costa Ricassa. Heidän kanssa oon nyt reissannut ympäri Jamaikaa. Ollut ihan huippu viikko!

Huomenna on meidän vika päivä yhdessä. Lauantaina nää kaks lähtee Miamiin ja sitten takaisin ruotsiin. Surettaa nyt jo ajatus että kohta pitää sanoa heipat.

Mulla on muhkeampi Jamaikapostaus työn alla. Siinä tuun kertoo enemmän miten täällä on mennyt ja mitä ollaan tehty. Teen sen valmiiksi sitten kun taas olen yksin ja on aikaa. Nyt laitan vaan parit kuvat ja tulin ilmottamaan että kaikki on 100% jeeees! 


Paljon iloa teille Suomeen! Kuuullaaaan!