torstai 26. helmikuuta 2015

Smile for me Jamaica!


Heei ja terveiset Jamaikan Treasure Beachilta!

Tasan viikko sitten treffasin Malinin ja Jullen, tytöt jotka tapasin Costa Ricassa. Heidän kanssa oon nyt reissannut ympäri Jamaikaa. Ollut ihan huippu viikko!

Huomenna on meidän vika päivä yhdessä. Lauantaina nää kaks lähtee Miamiin ja sitten takaisin ruotsiin. Surettaa nyt jo ajatus että kohta pitää sanoa heipat.

Mulla on muhkeampi Jamaikapostaus työn alla. Siinä tuun kertoo enemmän miten täällä on mennyt ja mitä ollaan tehty. Teen sen valmiiksi sitten kun taas olen yksin ja on aikaa. Nyt laitan vaan parit kuvat ja tulin ilmottamaan että kaikki on 100% jeeees! 


Paljon iloa teille Suomeen! Kuuullaaaan!


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kaunis mutta sateinen


Ihana Puerto Viejo. Siellä oli ihan erilainen fiilis kun mitä tyynenmeren puolella. Ruuasta, ihmisistä ja musiikista huomasi että ollaan karibialla.

Mua varoiteltiin ennen karibian puolelle lähtöä, että siellä sataa paljon ja sää on paljon parempi tyynenmeren puolella. Ja oikeessahan ne oli jotka mua varoitteli.
Keskiviikkona oli tosi hyvä sää. Torstaina pilvistä mutta tosi lämmintä. Perjantaina epäonnenpäivänä kaatosadetta koko päivän! Launtaina tosi jees ja sunnuntaina taas tuli vettä kaatamalla alas lakkaamatta.

Kyllä harmitti, koska tykkäsin Puerto Viejosta muuten ihan tosi paljon! Mutta onneksi sain sentään kaksi tosi kaunista päivää ja kun katsoo tota upeeta luontoa ja sitä kuinka vihreetä on, niin ymmärtää miksi tarvitsee sen sateen. Toisella puolella maata on kuivempaa ja sen huomaa myös luonnosta.
Viisi yötä tuli nukuttua riipumatossa. Kokemus sekin. Tykkäsin kauheesti. Jos missasit postauksen paikasta missä yövyin, klikkaa tästä. En oo tän reissun aikana yöpyny samassa paikassa noin montaa yötä. Nyt päätin vaan vetää aika rennnosti vikat päivät Costa Ricassa ja olla vaan samassa paikassa.
Sunnuntaina illalla sitten bussilla San Josehen samaan hostelliin jossa olin kaks ekaa yötä kun saavuin Costa Ricaan. Taas olin ainoa koko huoneessa, hassua! Sitten maanantaina päivällä vielä kiertelin kauppoja ja tein viime hetken ostoksia. Huh mikä määrä kauppoja ja ihania vaatteita mutta pakko rajottaa kun rahat on tiukoilla.

Sitten bussilla lentokentälle ja lento Miamiin. Oli 14 h vaihtoaika lentojen välillä joten nukuin Miamin lentokentällä. Ja aamulla sitten lento sieltä tänne Jamaikalle.

Eikö oo vähän turha? Oli kuitenkin niin söpö että oli ostettava.

Yksi päivä olin vuokrannut pyörän ja menin sillä rannalle joka oli vähän pitempänä. Ihana hiljainen ranta. Otin itsestäni noi tässä postauksessa näkyvät kuvat ja mietin että olispa kiva kuvata jotain muuta tyyppiä kun itteensä.
Jatkoin matkaa ja näin tytön joka hymyili ihanasti. Hymyilin takaisin ja jatkoin matkaa. Näin kauniin puun ja kävelin takaisin tytön luo. "hei, anteeks mutta pakko kysyä että tulisitsä mun malliksi? Tuolla on tommonen tosi hieno puu ja haluaisin kuvata sen luona" Ei nyt ihan noin pelkistetysti mutta kuitenkin. Tyttö tuli mun kanssa ilomielin mukaan. Oli tosi kivaa.
Hän oli kotoisin Californiasta mutta asui nyt Costa Ricassa pari kuukautta. Siellä hän opettaa joogaa ja on töissä paikassa jossa pelastetaan eläimiä.


Eilen saavuin Jamaikalle. Mun ekat päivät ei oo ollu mitenkään kivoja. Tänään mm. pankkiautomaatti imas mun kortin... Mutta eiköhän kaikki järjesty.
 Ensi kertaan Jamaikakuvien kanssa, heipat!

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ikäväkö?


Hola! Nyt en saa ollenkaan yhdistettyä nettiin joten koitan tehdä koko postauksen puhelimella.

Niin että onko jo ikävä kotiin? No.. joo.

Mitä on ikävä? Teemua Teemua Teemua. Ja omaa pikku kotia. Kotisalia ja kunnon treenaamista ylipäätäänsä. Ja Katjaa. Ja täytyy tähän nyt vielä kirjoittaa äitiä ja Hennaa ettei niille tuu paha mieli thihi. Noo on mulla niitäkin jo oikeesti pikkasen.

Alkaa kyllä jo tuntumaan että yli kuukauden oon ollut poissa. Tai jotenkin on vähän kummallinen olo. Tavallaan tuntuu että aika on mennyt tosi nopaeasti. Toisaalta taas tuntuu että siitä on pitkä aika kun olin Miamissa.

Juttelin tossa eilen tyypin kanssa joka on ollut jo 18kk reissussa. Toinen taas meinaa olla kaks vuotta reissussa. Musta ei kyllä varmaan olis tommoseen. Oon ihan nössöreissaaja näihin verrattuna haha. Mutta noi oli aika erikoistapauksia. Suurin osa keiden kanssa oon jutellut on 3-5kk reissuja tekemässsä.

Mulle tää 2kk on just hyvä. Kuukaus olis ollut liian vähän, mutta kahta kuukautta enempää en kyllä varmaan yhteen putkeen haluais olla reissussa. Ehkä joo, jos suomessa ei olis joku jota kauheesti kaipaa.

Tykkään olla yksin. Ja tää yksin reissaaminen on kyllä tosi hienoa monella tapaa. Mutta oon mä kans välillä miettinyt kuinka siistiä olis jos olis vaikka Teemu mukana kenen kanssa jakaa tän kaiken. Joskus kun näkee jotain tosi kaunista, joku maisema on vaikka tosi upee, niin haluais että joku toinen olis jakamassa sen sun kanssa.

Mä tykkään kauheesti kuvata ihmisiä ja täällä oon myös haaveillut siitä, että olisi matkakumppani jota kuvailla. Ties kuinka monta kertaa oon täällä ajatellut että hitto kuinka upea valo ja upea tausta, oliiispa joku malli! Tänään pyysin ihanaa tyttöä rannalla mun malliks. Oli tosi kivaa! Näytän niitä kuvia myöhemmin.

Mun täytyy nauttia täysillä kun vielä pystyn. Sitten kun on päässyt kotiin ei varmaan mene montaa päivää että kaipaa kaikkea tätä mitä täällä on.

23 päivää reissua jäljellä. Sitten mahdollisimman nopeasti tuon viereen.


Kuullan! Baai!

torstai 12. helmikuuta 2015

Mahdollisesti maailman makein hostelli


Terkut Puerto Viejosta!

Tämän postauksen teko on ollut kyllä yhtä taistelua. Täällä hostellilla on aivan kauhea wifi. Kävin myös parissa raflassa testaamassa mutta sielläkään ei onnistunut. Tää on ollut niin hermoja raastavaa että tän jälkeen pistän koneen lukkojen taakse enkä koske siihen pariin päivään. Puhelimella taas sujuu ihan suht hyvin ja instaa päivittelen, @haidiknuu.

Koko tiistai mulla meni matkaamiseen. Tyynenmeren puolelta karibianmeren puolelle, koko maan läpi siis. Kesti päälle 10 tuntia. Mutta meni yllättävän iisisti jotenkin. Kai mä oon jo tottunut bussissa istuskeluun.

Syksyllä kun tutustuin eri paikkoihin Costa Ricassa, törmäsin Rocking J's nimiseen hostelliin. Vaikutti niin siistiltä, niin erilaiselta. Ja huomasin että siellä on kokonainen huone täynnä riippumattoja joissa saa nukkua! Päätin että sinne on päästävä. Ja täällä sitä ollaan.

Iso syy mun Puerto Viejoon tulolle, oli tämä hostelli. Ja kyllä, mä oikein haluamalla halusin päästä riippumattoon nukkumaan. Niin kivaa. Sellaisessa nukkuu hyvin. Ja sai iiison peiton jonka alle käpertyä.
Mulla on kaks yötä takana ja kaks tai jopa kolme edessä. Mun kaikki vikat päivät Costa Ricassa ajattelin viettää täällä.

Halusin tehdä ihan oman postauksen tästä hostellista. On sen verran erikoinen. Koko hostelli on mosaiikkia. Voisi melkein sanoa, että koko hostelli on taideteos.

Teltankin saa vuokrata.

Kivaa viikonloppua toiselle puolelle maailmaa. Kuullaan taas!


maanantai 9. helmikuuta 2015

I swear I lived

 
Tervehdyyys!
 
Santa Teresaan saavuin perjantaina. Hostellilla niillä oli kaikki huoneet täynnä vaikka mä olin varannut kolme yötä. Tän takia ne anto mulle privatehuoneen. Huone olis maksanut 40 € mutta sain sen samalla mitä kuuden hengen huone olis ollut, eli 10€. Vähän jees! Ei yhtään haitannut kolmen bussin ja yhden lauttamatkan jälkeen. Koko perjantain reissasin päästäkseen tänne.
 
Santa Teresa on kiva. Semmonen hmm, en keksi sitä sanaa suomeksi.. Ruotsiksi sanottais mysig. Tää on tämmönen pieni ja viihtyisä surffikylä. Missän ei koiteta kaupata sulle mitään ja rannalla ei kaupata rantatuoleja koska sellaisia ei edes ole. Pelkkä luonnollinen ranta, tykkään.

Lauantaina testasin surffausta ekaa kertaa elämässä. En ollut koskaan ajatellut että tuun surffaamaan. Ei vaan jotenkin ole kiinnostanut ja vähän on ollut semmonen huono asenne sen suhteen, että se on niin vaikeeta ja en mä osaa. No nii en osaakkaa, ellen harjoittele ja harjoittele.
 
Hostellilta yks tyyppi tarjoitu opettamaan nää perusjutut alkuun. Miten siihen laudalle nousta ja miten olla ja missä vaiheessa nousta. Sitten harjoteltiin vedessä. Eka olin aika epävarma mutta sitten kun ekaa kertaa pääs sen aallon päälle niin iski kauhee into! Sen jälkeen halusin vaan uudestaan ja uudestaan.
 
Illemmalla tapasin hostellilla saksalaisen mukavan tytön. Hän oli menossa surffaamaan auringonlaskun aikoihin ja pyys mua mukaan. Mähän lähdin ilomielin, mutta rannalla huomasin että ne aallot oli kyllä aivan liian hurjat, eikä mun kannattanu mennä sinne silloin. Vedessä oli vain tosi hyviä surffaajia. Ihastelin vierestä.
 
Sunnuntai oli paras näistä päivistä Santa Teresassa. Heräsin jo ennen seiskaa ja kasilta lähdin harjoittelemaan lisää. Oli kivaaa! Sitten vähäks aikaa takaisin hostellille ja sitten taas moneksi tunniksi surffaamaan.
 
Onhan se vähän harmi, että mulla on enää viikko aikaa harjoitella ja siihen se sitten jää. Jamaikalla ei ole surffia ja suomessa nyt ei ainakaan...
 
Tänään taas oon ottanut tosi rennosti. Tehnyt tätä postausta ja äsken kävin vaan uimassa. Se on niin ihanaa kun vesi on niin lämmintä!
 
Haluatteko tietää Costa Rican miinuksia? Mäpä kerron. Ensinnäkin se, kuinka kallista täällä on! Olin kyllä tietoinen ennen tänne tulemista että on kallista, mutta se oli kuitenkin aikamoinen isku Meksikon jälkeen, joka taas oli halpa. Meksikon ja Costa Rican ero on niin suuri..
 
Siis vihannekset ja hedelmät... Tuntuu että ollaan suomea kalliimmissa hinnoissa. Mä oon koittanut elää täällä tonnikala/avokado/tomaattisörsselillä ja sekin on kallista. Mutta eipä voi mitään kun syödä pitää.
 
Toisena se, miten huonot kulkuyhteydet täällä on paikasta paikkaan. Olisin tänään jo halunnut lähteä toiseen kaupunkiin, mutta täältä ei ole kulkuyhteyksiä sinne. Pitää ensin mennä takaisin pääkaupunkiin ja sieltä ottaa bussi. Eli mennä takaisinpäin ja sitten taas ylös. Ja jos haluaa paikasta paikkaan niin pitää usein varata koko päivä matkaamiseen. Huomenna otan bussin joka lähtee jo 6 aamulla.
 
Luulin että 18 päivää Costa Ricaa olis ollut paljon, mutta se on kyllä tosi vähän. Ei kerkeä montaa paikkaa nähdä. Ellei sitten ihan kokoajan siirtyis paikasta paikkaan. Mutta se taas on niin raskasta just sen takia kun kulkuyhteydet on hankalat.

Tämä söpö tyyppi vaikeuttaa mun lähtöä täältä. Se tulee aina aamulla moikkaamaan mua kun herään ja joka päivä oon leikkiny sen kanssa. Nytkin se on tässä mun kanssa ja pitää aina välillä maailman söpöintä piipitysääntä. Kisu saa paljon hellyyttä täältä hostellilta koska varsinkin kaikki naiset rakastaa sitä.
 
Mun chillauspiste.
 
Kaikenlaisia hahmoja hostellin seinillä.
 

 
Tasan kuukaus reissua jäljellä!